lauantai 1. syyskuuta 2012

Hiljaisuudelle on selitys



                                          kuvat weheartit.com

Kaikkeen on selitys, niin hiljaisuuteen täälläkin, kuin siihenkin että, vielä ollaan tässä. Mä jouduin pitkäksi aikaa osastolle, kun pyörryin koulussa ja syömishäiriöni selvisi kaikille. Ne pakottaa mut puhumaan, kertomaan miksi tein niin kuin tein. Ne väittää kuuntelevansa, väittää ymmärtävänsä. Paskat. Ei kukaan joka ei ole käynyt tätä samaa läpi, voi koskaan, ikinä, ymmärtää mitä mä käyn läpi, miltä musta tuntuu.
Nyt alan päivitellä useammin, kun pääsin takaisin kotiin ja ''normaaliin elämään''. Sen verran voin kertoa, että painoa on kertynyt ihan liikaa. Nyt pitäisi vain keksiä tapa miten pudottaa sitä, ilman että kukaan muu huomaa. Ehdotuksia?

perjantai 13. tammikuuta 2012

love with anorexia

Heippa, mun on pitänyt jo pitkään alkaa kirjottamaan blogia, tästä kaikesta mistä en kenellekkään voi puhua,
ja oon kuullu paljon et bloggaaminen on auttanu monia ja ajattelin kokeilla itekkin, tää kuulostaa tosi tylsältä ja
tosi vaikee keksii mitä sanoo, mitä kertoa. Tosiaa lähetään vaikka siitä et mä oon -94 vuonna syntynyt anoreksiasta kärsivä tyttö pääkaupunki seudulta. Mulla ei oo mitää hajua mihin kohtaan toho lauseeseen tulee pilkkuja mut ei voi mitään. Tässä blogissa aijon kertoa mun ajatuksista, päivistä ja tunteista, ja toivon todella että tästä on mulle apua. :)


kuvat; weheartit.com