Kaikkeen on selitys, niin hiljaisuuteen täälläkin, kuin siihenkin että, vielä ollaan tässä. Mä jouduin pitkäksi aikaa osastolle, kun pyörryin koulussa ja syömishäiriöni selvisi kaikille. Ne pakottaa mut puhumaan, kertomaan miksi tein niin kuin tein. Ne väittää kuuntelevansa, väittää ymmärtävänsä. Paskat. Ei kukaan joka ei ole käynyt tätä samaa läpi, voi koskaan, ikinä, ymmärtää mitä mä käyn läpi, miltä musta tuntuu.
Nyt alan päivitellä useammin, kun pääsin takaisin kotiin ja ''normaaliin elämään''. Sen verran voin kertoa, että painoa on kertynyt ihan liikaa. Nyt pitäisi vain keksiä tapa miten pudottaa sitä, ilman että kukaan muu huomaa. Ehdotuksia?
